Pohjoinen maatalousmaa

Suomen pohjoinen sijainti maapallolla tarjoaa maatalouden harjoittamiselle niin haasteita kuin myös etuja suhteessa moniin muihin maataloustuottajamaihin. Pohjoiset sääolosuhteet lyhentävät kasvukautta, mutta toisaalta myös Suomen kesään monin paikoin kuuluva yötön yö lisää aurinkoista aikaa vuorokaudessa. Juuri tämän vuoksi suomalaiset juurekset ja kasvikset maistuvat maukkailta. Toisaalta Suomessa osataan käyttää vain tiettyjä kasveja, jotka soveltuvat pohjoiseen viljelyyn. Lisäksi viljeltävät kasvit ja lajikkeet ovat jalostettu lyhyttä kasvukautta varten esimerkiksi siten, että tietyn tyyppinen ohralajike kasvaa mahdollisimman lyhytvartiseksi. Tällöin itse tähkään jää mahdollisimman paljon kasvuenergiaa, eikä lyhytvartinen kasvi mene yhtä helposti poikki kuin pitkävartinen versio. Suomen luonto ja vesistöt ovat tunnetusti myös puhtaita ja näitä vaalitaan myös maatalouden ympäristöohjelmissa. Näillä taataan maataloustuotteille sekä erinomainen laatu että käyttöturvallisuus. Lisäksi viljelijän hyvä terveys on tärkeässä asemassa, että hän jaksaa pitää huolta tiluksistaan.

Maatilojen rakennekehitys Suomessa

Vielä 1950- ja 1960-luvuilla Suomessa oli runsaasti pientiloja, jotka harjoittivat siinä määrin maataloutta, että perhe sai siitä elantonsa. Tilalla saattoi olla muutama hehtaari peltoa, kotieläiminä pari lehmää, lisäksi joitakin sikoja sekä kanoja. Perhe kykeni elämään tilalta saatavilla tuotteilla. 1960-luvulla alkoi kaupungistuminen, jolloin monet entisten pientilojen isännät ja emännät lähtivät töihin kaupunkeihin helpomman tienestin perässä ja näin ollen pellot pantiin paketteihin. Erityisesti naisten meno kodin ulkopuolella sijaitseviin palkkatöihin mullisti koko maatalouden kehityksen. Kylät ja mökit alkoivat autioitua. 1970-luvulla oltiin jopa huolissaan suomalaisen hevostalouden näivettymisestä.

Eu-ajan maatalous

Kun tultiin 2000-luvulle, siirryttiin maataloudessakin Eu:n aikakauteen. Tämä kehitys muutti maataloustuotantoa siten, että tuotteista saatava markkinahinta aleni ja tätä markkinahinnan laskua alettiin kompensoimaan maataloustuilla. Toisin sanoen Eu alkoi valvoa maatalousmarkkinoiden kehitystä ohjaamalla sitä tukien avulla. Kun maataloustuotteista ei jäänyt enää samanlaista lisäarvoa alkutuottajan käteen, oli pakko alkaa investoimaan suurempiin yksiköihin, jotta tila olisi niin sanotusti Eu-kelpoinen. Tänä päivänä esimerkiksi pienehköllä tai keskikokoisella emolehmätilalla voi olla toista sataa nautaa. Silti tämä eläinmäärä tarjoaa yhdelle perheelle vaivoin kohtuullisen elannon.

Suomalainen eläintuotanto

Huolimatta siitä, että suomalaiset kotieläintilat ovat kasvaneet ja eläinmäärät lisääntyneet, tuotantoeläimiä kohdellaan hyvin. Suomessa käytetään erittäin vähän ennaltaehkäisevästi tautien rokotteita tai antibiootteja eläinten lääkitsemiseen. Eläimillä on omat nimensä ja niitä pidetään ikään kuin työkaverina tai jopa perheenjäseninä. Niitä kohdellaan pitkälti yksilöinä, kuten aikaisemminkin pientiloilla oli totuttu niihin suhtautumaan. Eläinten hyvinvointiin panostetaan siten, että ne saavat korkeatasoista hoitoa tarvittaessa, niiden tarpeita kuunnellaan ja ne saavat toteuttaa omalle lajilleen ominaisia käyttäytymismalleja. Tuotantoeläinten ruokinta perustuu tutkimustietoon ja analyyseihin. Näiden avulla ravintoa kohdennetaan oikein suhteessa eläimen kehitykseen ja tuotosvaiheeseen. Suomalainen nauta syö puhdasta ravintoa, joka ei ole geenimanipuloitua. Tämä raaka-aineen puhtaus jatkuu sitten maataloustuotteessa, oli se sitten maitoa, lihaa tai vaikkapa munia, taaten turvallisen elintarvikkeen.