Usein maatilan jatkaminen periytyy isältä pojalle tai tänä päivänä yhä useammin myös tyttärelle. Vaikka maatalouden harjoittaminen on yhtäältä yrittämistä, on se toisaalta myös elämäntapa johtuen suurelta osin maataloustyön sitovuudesta.

Maatalouden harjoittaminen vaatii suuria pääomia

Tämän päivän maatalous perustuu suuriin tuotantoyksikköihin, vaikkakin kyseessä olisi niin sanottu perhetila. Sen jälkeen, kun Suomi on liittynyt Eu:hun, on maatilojen koot kasvaneet moninkertaisesti. Tämä kehitys on taas vaatinut monenlaisia investointeja koneisiin ja rakennuksiin, sillä entisajan hevoskärrypeleillä ei enää pystytä toteuttamaan tehokasta rehuntuotantoa eläimille tai viljelyä kuluttajien tarpeisiin. Näin ollen maatilayrityksen polkaiseminen käyntiin tyhjästä vaatii paksua lompakkoa tai vähintään sydämellisiä suhteita pankkeihin. Pelkästään salaojitetun peltohehtaarin hinta saattaa olla lähes viisitoistatuhatta euroa joillakin paikkakunnilla. Kun tilastojen mukaan suomalaisella keskikokoisella eläintilalla on peltoa keskimäärin noin 40 hehtaaria, voidaan tästä päätellä, kuinka kalliiksi tulevat pelkät investoinnit tarvittavaan peltomäärään. Sen lisäksi on oltava riittävä sadonkorjuukalusto, kuten esimerkiksi aurat, karhit, äkeet, pyöröpaalaimet ja puimurit. Luonnollisesti vedettävien koneiden käyttöön tarvitaan myös traktori – tai jopa useampia, työn sujuvuutta takaamaan. Suuret eläinmäärät vaativat myös asianmukaiset tuotantorakennukset ja -tilat sekä niihin riittävän koneistuksen.

Maatalouden kannattava harjoittaminen

Läpi 2000-luvun on maatalouden kannattava harjoittaminen ollut vaakalaudalla Suomessa. Lähes kaikissa tuotantosuunnissa kannattavuuslukemat ovat olleet välillä kovinkin masentavia. Näin ollen maataloudessa on ollut puristettava kaikista mahdollisista kustannuksista. Tämä on koskenut myös vieraan työvoiman hankkimista tai ylläpitämistä. Useimmilla tiloilla ei ole ollut mahdollisuuksia hankkia ulkopuolista työvoimaa johtuen juuri rahan puutteesta. Näin ollen ajatus siitä, että maatalous on elämäntapa, on vahvistunut.

Maatalouden pitää olla elämäntapa, jotta sitä jaksetaan harjoittaa. Erityisesti eläintilat, jossa on karjaa tai muita eläimiä, sitovat aikaa enemmän kuin esimerkiksi viljanviljely. Viljanviljelijöiden työläin sesonki osuu pääasiassa ajanjaksoon, joka ulottuu keväästä syksyyn. Karjatiloilla puolestaan töitä tehdään vuoden jokaisena päivänä. Usein maatalousperheen arki rytmittyykin vuodenaikojen ja sen tarjoamien töiden mukaan.

Maatalous elämäntapana?

Kuten monessa muussakin yritystoiminnassa, niin maatalousyrittämisessä joudutaan tinkimään omasta vapaa-ajasta. Tämä saattaa aiheuttaa jopa pieniä ongelmia sosiaalisiin suhteisiin ja niiden ylläpitämiseen. Kuitenkin maatalouden harjoittaminen on vaativaa ja erittäin antoisaa puuhaa, jossa punnitaan monen alan osaamista. Se tarjoaa mielenkiintoisia ja vaihtelevia haasteita niin peltoviljelyn kuin eläintenpidon kannalta. Kun yleisesti heikossa kannattavuustilanteessa halutaan saada hyviä tuotantotuloksia, vaatii se erityisesti omaan alaan syvällisesti perehtymistä ja niiden oppien soveltamista käytäntöön. Eläintaloudessa on lisäksi oltava roppakaupalla eläinrakkautta, jotta eläimet saadaan tottumaan päivittäiseen käsittelyyn ja sitä kautta tuottamaan. Pitää muistaa, että vain hyvin hoidettu eläin tuottaa rahallisestikin. Tähän auttaa se, että maatalous omaksutaan elämäntavaksi, eikä tuottajien ole varaa laskea omia työtuntejaan. Maataloustyötä tehdään sydämellä. Vapaa-aikaa ei olekaan erityisen paljon, mutta esimerkiksi mobiilipelaaminen onnistuu tarvittaessa pellon reunaltakin.